Litteiden matojen tutkimus ravistelee biologian perusteita: kantasolut eivät tottele naapureitaan, vaan etäisiä signaaleja. Tämä löytö voi muuttaa regeneratiivisen lääketieteen tulevaisuuden.
Ajatus siitä, että kantasolut toimivat välittömän ympäristönsä ohjaamina, on ollut vuosikymmeniä solubiologian kulmakivi . Tämä periaate, joka tunnetaan nimellä ”niche-teoria”, väitti, että näiden isäntäsolujen, jotka kykenevät muuttumaan miksi tahansa kudokseksi, kohtalo riippuu yksinomaan niiden lähimpien naapureiden lähettämistä kemiallisista signaaleista. Se oli vakiintunut tieteellinen dogma, jonka uusi tutkimus on kumonnut.
Itse asiassa avain tähän käsitteelliseen muutokseen löytyy organismista, jolla on hämmästyttävä kyky regeneroitua : planaria. Tämä litteä mato, joka kykenee palauttamaan minkä tahansa osan ruumiistaan, on tullut tutkimuksen kohteeksi, joka on muuttanut käsitystämme solujen välisestä viestinnästä. Tutkijat ovat keskittyneet paljastamaan mekanismit, jotka ohjaavat sen hämmästyttävää kykyä palautua ja ylläpitää kudosten terveyttä.
Tutkimuksen aikana löydettiin uusi solutyyppi, jota kutsutaan hekatonoblastiksi ja joka on suorassa yhteydessä kantasoluihin. Tästä läheisyydestä huolimatta tutkijat havaitsivat yllättäen, että nämä solut eivät harjoita odotettua kontrollia, mikä on suorassa ristiriidassa niche-mallin kanssa, kuten Latest Science News – ScienceDaily -julkaisussa julkaistussa tutkimuksessa todetaan. Tämä löytö oli ensimmäinen viittaus siihen, että todellinen ohjauskeskus sijaitsee muualla.
Kauko-ohjausverkosto, joka muuttaa sääntöjä
Päinvastoin, tutkimus osoitti, että perustavat ohjeet regeneraatiolle eivät tule mikroympäristöstä, vaan huomattavasti kauempana sijaitsevasta alueesta. Juuri sen oman suoliston solut määräävät kauko-ohjattujen signaalien avulla, miten ja milloin kantasolujen tulisi toimia kehon palauttamiseksi – täysin odottamaton kauko-ohjausmekanismi.
Tässä mielessä tämä löytö muuttaa täysin käsityksemme solujen ympäristöstä. Kuva staattisesta, paikallisesta osastosta vanhentuu ja korvautuu kuvalla paljon dynaamisemmasta ja kommunikoivammasta järjestelmästä . Näin ollen se osoittaa, että organismi toimii toisiinsa liittyvänä tietoverkkona, jota koordinoidaan etäisesti sen eheyden ylläpitämiseksi.
Lisäksi tämän työn tulokset avaavat uusia näköaloja lääketieteessä. Stem-solujen etäohjauksen mahdollisuuden osoittaminen avaa mahdollisuuden kehittää uusia, tehokkaampia regeneratiivisen hoidon menetelmiä ihmisille. Tutkimukset eivät enää keskity yksinomaan vaurioituneiden kudosten paikalliseen tilaan, vaan tämän monimutkaisen kaukokommunikaatioverkon ymmärtämiseen ja hyödyntämiseen elinten hoidossa ja vammojen jälkeisessä palautumisessa.
