Nerea valmistui Madridissa ja sai mahdollisuuden työskennellä arkkitehtina Suomessa, jossa hän asui neljä vuotta.
Sisällysluettelo
Muutto toiseen maahan aiheuttaa aina kulttuurishokin: uudet tavat, odottamaton aikataulu ja täysin erilaiset työskentelytavat kuin ennen. Juuri näin kävi Nerealle Bartolomelle, nuorelle espanjalaiselle naiselle, joka neljä vuotta sitten päätti pakata matkalaukkunsa ja muuttaa Suomeen. Se, mikä alkoi väliaikaisena seikkailuna, muuttui hänen todelliseksi elämäksensä: nykyään hän työskentelee arkkitehtina Helsingissä ja jakaa kokemuksiaan sosiaalisessa mediassa.
Nerea Bartolomé (29) tuli Suomeen sattumalta. ”Minulle tarjottiin työpaikkaa; tuttavani työskenteli espanjalaisessa yrityksessä, joka etsi työntekijöitä tuulivoimaloihin. Minulla oli kolme työhaastattelua, jotka kaikki sujuivat kauheasti, mutta nyt olen täällä”, hän kertoo La Vanguardia -lehden haastattelussa.
Nerea muistelee, että hänellä ei ollut mitään odotuksia saapuessaan, ja maa yllätti hänet suuresti. Ensimmäinen kohde oli Lappi, paikka, jonka hän piti kauniina. Vaikka hän työskenteli paljon eikä ehtinyt nauttia siitä niin paljon kuin olisi halunnut, kaikki tuntui rauhalliselta ja luonnolliselta. ”Työskentelin porojen keskellä ja olin innoissani. Siitä lähtien, kun tulin tänne, olen tuntenut suurta rauhaa. Ja tämä tunne on pysynyt minussa näiden neljän vuoden ajan.”
Tämä nuori nainen Madridista selittää, että vaikka hän on jo asettunut tänne, hän on edelleen integraatioprosessissa. ”Yritän oppia kieltä, ja nyt, kun työskentelen suomalaisessa yrityksessä, joudun kohtaamaan joitakin jyrkkiä muutoksia.” Hän pohtii, että se ei ole sama asia kuin olla turisti, joka viettää maassa kolme tai neljä kuukautta, eikä sama asia kuin sopeutua vieraaseen paikkaan. ”Nyt se on hieman vaikeampaa, mutta mielestäni tässä maassa on edelleen erittäin helppo asua.”
Oletko huomannut paljon eroja työelämässä verrattuna Espanjaan?
Kyllä, ero on valtava. Palkasta puhuminen on täysin normaalia, ja keskustelut palkankorotuksesta ovat täysin normaaleja. Esimiehesi ei katso sinua vinosti, kun pyydät palkankorotusta. Itse asiassa hän kannustaa sinua pyytämään sitä, koska se antaa hänelle mahdollisuuden asettaa korkeammat tavoitteet ja luvata palkankorotuksen, jos saavutat ne. Näin he motivoivat työntekijöitään.
Työskentelen nyt suomalaisessa yrityksessä ja olen huomannut, että työ on muuttunut paljon yksilöllisemmäksi ja tiimityöskentelyä on vähemmän. Yritän laajentaa kollegoiden näköalaa ja järjestää vähintään yhden viikoittaisen kokouksen, jossa voimme jakaa kaiken, mitä teemme. Lisäksi he eivät tee mitään, mikä ylittää heidän velvollisuuksiensa rajat, ja se on normaalia. He eivät koskaan pyydä sinua tekemään mitään, mitä ei ole sovittu sopimuksessa.
Entä työaika?
Nyt työskentelen klo 8–16. Heti kun kello on neljä, voi lähteä, ja jos kello on jo 16.01 ja istut vielä paikallasi, he kysyvät: ”Asutko täällä?” Se on osa suomalaista kulttuuria: työskentelet tavoitteiden ja velvollisuuksien mukaan, et kellon mukaan, ja voit käyttää aikasi miten haluat. Jos haluan lähteä kotiin keskipäivällä, voin tehdä niin, kunhan saavutan tavoitteeni, he eivät sano mitään. He suhtautuvat työaikaan hyvin vakavasti. Mutta ei kannata ajaa itseään liian kovaan tahtiin.
Elämä täällä on 20–30 % kalliimpaa kuin Espanjassa.
Onko huhu hyvistä palkoista Suomessa totta?
Kaikki riippuu työehtosopimuksista ja alasta, jolla työskentelet. Verrattuna Espanjaan huomaan selvästi suuren eron. Sanoisin, että palkat ovat täällä noin kaksinkertaiset. Lisäksi ne nousevat työkokemuksen kasvaessa. Myös lomapäivien määrä kasvaa ajan myötä.
En työskennellyt arkkitehtina Espanjassa, koska tulin tänne töihin. Mutta palkka voi olla noin 2300 euroa, ja täällä voi ansaita lähes kaksinkertaisen summan. Summa vaihtelee suuresti – 3000–4500 euroa. Tunnen kollegoita, jotka ansaitsevat paljon enemmän, mutta se johtuu myös siitä, että heillä on enemmän kokemusta.
Onko elintaso korkea?
Maksan nyt 970 euroa 48 neliömetrin asunnon vuokrasta ja asun yksin. Verrattuna Espanjan nykytilanteeseen se ei ole kovin kallista. Maksan 8–9 euroa kuukaudessa sähköstä ja 25 euroa kuukaudessa vedestä. Ero on vieläkin selvempi, kun kyse on elintarvikkeista tai vaatteista. Kaiken kaikkiaan elämä täällä on 20–30 % kalliimpaa kuin Espanjassa.
Mikä arkkitehtina vaikutti sinuun suomalaisissa taloissa?
Olin yllättynyt kahden oven olemassaolosta. Toinen johtaa kadulle, ja kun sen avaa, siellä on vielä toinen ovi. Heillä on myös toinen tyypillinen perinne: jättää kengät eteiseen. Nyt olen tottunut siihen, mutta aluksi se oli hieman vaikeaa. Kylpyhuoneissa ei ole tavallista suihkualustaa, vaan suihku on lattialla, kuten sairaalassa. Eniten minua ärsyttää verhojen puuttuminen. Talvella valoa on tietysti vähän, mutta kesällä, kun aurinko paistaa 24 tuntia vuorokaudessa, me espanjalaisille on vaikeaa.
Mikä sinua yllätti eniten suomalaisten luonteessa?
Ennen saapumistani kuulin yleisen myytin, että suomalaiset ovat hyvin kylmiä ja että heidän kanssaan on mahdotonta ystävystyä. Kun tulin, olin yllättynyt siitä, kuinka avuliaita he ovat. Jos tarvitset apua, he auttavat, ja he ovat hyvin vaatimattomia. He eivät saa sinua tuntemaan syyllisyyttä siitä, että et tiedä jotain. Päinvastoin, he auttavat sinua ja antavat sinulle tunteen, että he ovat iloisia voidessaan auttaa. Tietenkin keskustelun ylläpitäminen esimerkiksi supermarketissa on vaikeampaa.
Huomaan, että kollegani ovat vähitellen avautumassa. Se on vain ajan kysymys. Olen vakuuttunut sanonnan oikeellisuudesta: jos sinulla on suomalainen ystävä, hän pysyy kanssasi koko elämän, koska he ovat erittäin uskollisia. Todellakin, kunhan pääset suomalaisten ystävien piiriin, he pysyvät kanssasi koko elämän.
He menevät mieluummin metsään piilotettuun mökkiin kuin meluisaan juhliin.
Kuinka sopeutuminen suomalaisiin elämänrytmeihin sujui?
Minulle on erittäin vaikeaa, kun he syövät lounasta klo 11.15. Nyt syön noin klo 12 tai 12.30, kun Espanjassa söin aiemmin klo 14.30 tai 14.30. He alkavat syödä päivällistä noin klo 18.00. Olen muuttanut aikatauluni heidän aikatauluunsa sopivaksi. Olin järkyttynyt, kun sain tietää, että kaikki baarit sulkevat ovensa klo 3–4 aamulla ja että ihmiset lähtevät usein ulos noin klo 21. Espanjassa emme edes syö illallista tuohon aikaan.
Heidän elämäntapansa on hyvin rento. Tavallisten meluisten juhlien sijaan he mieluummin menevät metsän syvyydessä sijaitsevaan mökkiin, jossa he viihtyvät. Kokeiltuani sitä itse voin sanoa, että se on upea kokemus; olla pienessä puumökissä keskellä metsää järven rannalla on aivan erilainen tunne. En kuitenkaan vaihtaisi kotikaupunkini juhlia mihinkään.
Onko sosiaalinen elämä aktiivista?
Kylmän sään ja huonon sään myötä kaduilla on vähemmän ihmisiä. Ne näyttävät täysin tyhjiltä, mutta jos menet keskustaan viikonloppuna tai illalla, huomaat, että siellä on vilkasta. Esikaupunkialueilla on yöllä hetkiä, jolloin jopa liikennevalot sammuvat.
Kuinka hän on sopeutunut ilmastoon ja kuinka se vaikuttaa hänen elämäänsä?
Talviaikaan siirtyessä aamunkoitto on klo 7.30 ja iltahämärä klo 16.30. Joulukuussa, kun päivänvaloa on vähiten, aamu valkenee klo 9.00 ja ilta pimenee klo 3.30. Se on todella raskasta, koska tulet töihin pimeässä ja lopetat työpäivän myös pimeässä, joten väsyt enemmän ja kaikki tuntuu raskaammalta. Talven tulo hidastaa kaikkea; ikään kuin maalla itsellään loppuisi energia.
Kylmyyteen olen jo melkein tottunut. Rehellisesti sanottuna, joka kerta kun tulen Espanjaan kesällä, kärsin kauheasti kuumuudesta. Kylmyys ei ole niin paha; pahinta on pimeys. Suositellaan vitamiinien ottamista ja yrittämistä viettää edes vähän aikaa päivänvalossa, vaikka olisi pilvistä, koska on pilvistä melkein koko päivän, ja kyllä, se on havaittavissa; se on raskasta. Pahimmat kuukaudet ovat marraskuu, joulukuu, tammikuu ja helmikuu. Sen jälkeen alkaa huomata, että päivät pitenevät. Huhtikuun puoliväliin mennessä päivänvaloa ei voi enää pysäyttää. Päivät alkavat muuttua uskomattoman nopeasti, valoa on paljon, ja nyt, talvella, on päinvastoin. Heti kun syyskuu tai lokakuu on ohi, huomaa, että menettää kahdeksan tuntia päivänvaloa.
Entä kesällä?
Kesällä kello kahdelta yöllä on vielä valoisaa. Noin kello kolmelta yöllä voi nähdä auringonlaskun, joka tuntuu jatkuvalta. Ja kello neljältä on jo päivä. Minusta se tuntuu hieman oudolta, koska riippumatta siitä, milloin menee nukkumaan, on aina päivä, ja kun herää, on jo täysin valoisaa. Se on hyvin outo tunne.
Emotionaalinen kypsyys saavutetaan noin 40 vuoden iässä, koska olet niin tiiviisti yhteydessä itseesi.
Oliko sinun vaikea tottua tähän?
Se on totta. Kesällä minulla on vaikeampi nukkua kuin talvella, vaikka monet kärsivät talvella unettomuudesta, koska pimeä tulee niin aikaisin, että kehon rytmi häiriintyy. Mutta kesällä minulla on vaikeampi nukkua, koska heti kun näen vähänkin valoa, aivoni alkavat toimia.
Ruoka on myös erilaista Suomessa. Mitä suomalaisia ruokia tai ruokaperinteitä olet omaksunut?
Pidän eniten lohikeitosta. Aluksi olin hieman epäileväinen, mutta sitten maistoin sitä ja rakastuin siihen, ja nyt teen sitä melkein joka viikko talvella. He syövät myös paljon pieniä tartaletteja, kuten makeisia. Se on hyvin makea kulttuuri.
Kuinka luulet tämän kokemuksen vaikuttavan henkilökohtaiseen elämääsi?
Suomi on haastava maa, koska se pakottaa hidastamaan tahtia. Madridissa ihmiset kiirehtivät jatkuvasti jonnekin, mutta täällä kaikki on rauhallista. Se oli minulle shokki, koska olen aina elänyt ahdistuneena, minne ikinä olenkaan mennyt. Täällä minun piti oppia rauhoittumaan.
Tämä maa kannustaa syvälliseen itsetutkiskeluun. Tässä mielessä se on ollut minulle erittäin hyödyllinen, koska täällä yksin vietetty aika on antanut minulle paljon ajattelemisen aihetta. Minusta tuntuu, että vaikka olen asunut täällä jo neljä vuotta, kokemani emotionaalinen kasvu on verrattavissa siihen, mitä tapahtuu 40-vuotiaana, koska löydät hyvin syvän yhteyden itseesi.
Mitä kaipaat eniten Suomessa?
Kaipaan perhettäni, säätä ja ruokaa. Et voi edes kuvitella, kuinka paljon kaipaan aurinkoa, eikä niinkään päivänvaloa. Täällä on aikoja, jolloin vaikka aurinko paistaa, seisot sen edessä etkä tunne lämpöä, ja se on hyvin outoa. Kaipaan sitä kovasti talvella.
Aiotko joskus palata?
En tiedä tarkalleen enkä halua tietää. Olen oppinut kulkemaan virran mukana, ja jos minun on palattava, elämä kertoo sen minulle. En suunnitellut tulemaan tänne, enkä aio lähteä.
