Merkittävä tieteellinen löytö mullistaa käsityksemme muinaisesta farmakopeasta. Analysoimalla persialaiselle kuninkaalle Kserkses I:lle omistetun alabasterimaljakon orgaanisia jäännöksiä, tutkijat Yellin yliopistosta löysivät opiaatteja. Vielä tärkeämpää on, että nämä aineet, joiden olemassaoloa on pitkään oletettu, mutta joita ei ole koskaan vahvistettu, saattoivat olla laajalti levinneitä sekä Egyptin eliitin että koko väestön keskuudessa, mikä kumosi vuosisatoja vanhat oletukset.
Sisällysluettelo
Egyptiläiset alabasterimaljakot, joita on pitkään pidetty vain hajusteiden tai voiteiden säilytysastioina, kertovat nyt aivan toisenlaisen tarinan. Yellin antiikin farmakologian ohjelman (YAPP) yhdessä Peabody-museon kanssa tekemä tutkimus, joka julkaistiin lehdessä Journal of Eastern Mediterranean Archaeology and Heritage Studies, löysi jälkiä oopiumista ainutlaatuisesta maljakosta, joka oli omistettu Kserkses I:lle. Käyttämällä orgaanisten jäännösten tuhoamattomia analyysimenetelmiä tutkijat havaitsivat opiaattien todennäköisen käytön sekä kuninkaallisessa että kansan keskuudessa muinaisessa Egyptissä.
Tämä löytö herättää kysymyksiä näiden esineiden todellisesta käyttötarkoituksesta sekä oopiumin roolista lääketieteellisissä, rituaalisissa ja hautauskäytännöissä. Se saa meidät miettimään uudelleen joitakin symbolisia esineitä, erityisesti Tutankhamonin haudasta löydettyjä, jotka ovat olleet selittämättömiä jo yli vuosisadan ajan.
Ainutlaatuinen vaasi uudelle löydölle
Kaikki alkoi Yale Peabody -museossa säilytettävän alabasterivaasin analysoinnista. Tämä analyysi paljasti ensimmäistä kertaa kiistattomat opiumin kemialliset jäljet egyptiläisessä esineessä, jossa oli kirjoitus. Tämä vaasi, joka on tunnistettu nimellä YPM BC 016756, on noin 22 senttimetriä korkea ja sen tilavuus on noin 1200 millilitraa, demotiikan kirjaimilla kaiverretun kirjoituksen mukaan. Sillä on ainutlaatuinen piirre: nelikielinen kirjoitus – akkadin, elamin, persian ja egyptin kielillä. Se on omistettu Kserkses I:lle, Achaemenidien imperiumin kuninkaalle, joka hallitsi vuosina 486–465 eKr.
Tutkimuksen tekijöiden mukaan maailman kokoelmissa on säilynyt alle kymmenen vastaavaa maljakkoa, jotka kaikki liittyvät kuninkaalliseen tai eliittiin. Tutkittu vaasi on peräisin Egyptin 27. dynastian hallituskaudelta ja on harvinainen ja historiallisesti arvokas esine. Ennen tätä tutkimusta näiden esineiden käyttötarkoitus oli kuitenkin puhtaasti hypoteettinen. Oletettiin, että niitä käytettiin hajusteiden, voiteiden tai jopa diplomaattisten esineiden säilytysastioina.
Kaasukromatografia-massaspektrometria (GC-MS) -analyysillä havaittiin viisi oopiumunikolle (Papaver somniferum) ominaista alkaloidia: morfiini, tebaiini, papaveriini, noskapiini ja hydrokodeini. Nämä merkkiaineet ovat tähän mennessä vakuuttavin todiste opiaattien tarkoituksellisesta käytöstä tämän tyyppisissä astioissa. Tämä löytö muuttaa näkemystä näiden vaasien toiminnallisesta roolista luokittelemalla ne koriste-esineiden sijaan psykoaktiivisten aineiden säilytysastioiksi, joita käytettiin eri tarkoituksiin myöhäisegyptiläisessä yhteiskunnassa.
Tieteellinen menetelmä muinaisten esineiden palveluksessa
Yli 2000 vuotta vanhojen biologisten aineiden tunnistaminen edellyttää erikoistuneiden ja ennen kaikkea ei-tuhoavien menetelmien käyttöä tutkittavien esineiden säilyttämiseksi. Juuri tällaisen lähestymistavan tarjoaa Yellin yliopiston muinaisen farmakologian ohjelma. Yliopiston lehdistötiedotteessa korostetaan, että tutkijat ovat erikoistuneet analysoimaan orgaanisia jäännöksiä, joita on löydetty muinaisista esineistä tai niiden sisältä. Heidän metodologiansa, jota on kehitetty kahden vuosikymmenen ajan, yhdistää etnografian, analyyttisen kemian ja edistyneen teknologian monitieteellisessä lähestymistavassa.
Kserksesille omistettu maljakko käsiteltiin menetelmällä, jota kutsutaan ”shushingiksi”. Siihen kuuluu kuuman liuottimen, tässä tapauksessa analyyttisen etanolin, lisääminen astiaan ja sen jälkeen kevyt sekoittaminen. Tämä prosessi mahdollistaa liuottimen poistavan mikro-orgaaniset hiukkaset, jotka ovat tarttuneet kalsiittimaljakon seinämiin (egyptiläisestä alabastristä). Suodatuksen jälkeen neste analysoidaan kaasukromatografian ja massaspektrometrian (GC-MS) avulla – erittäin herkällä menetelmällä, joka mahdollistaa molekyylien tunnistamisen pienimmissäkin pitoisuuksissa.
Tämän toimenpiteen erityisen merkityksen korostaa materiaalin luonne. Kalsiitti on lipofiilinen. Toisin sanoen se imee ja pidättää tehokkaasti rasvaisia orgaanisia yhdisteitä, kuten oopiumialkaloideja. Näin ollen maljakko toimi eräänlaisena luonnollisena ”kemiallisena sienenä”, joka säilytti molekyylit tuhansien vuosien ajan.
Tämän tyyppinen analyysi mahdollistaa paitsi muinaisten esineiden sisällön määrittämisen myös niiden sosiokulttuurisen käytön rekonstruoimisen. Se yhdistää esineiden tuotannon, kuljetuksen ja kulutuksen. Se avaa uusia mahdollisuuksia menneisyyden aineellisessa tulkinnassa palauttamalla etusijalle esineiden todellisen toiminnan, joka liian usein supistuu niiden esteettiseen tai symboliseen arvoon.
Oopiumin merkitys egyptiläisessä käytännössä
Oopiumijäämien löytäminen Kserksesin hoviin liittyvästä maljakosta herätti uudelleen kiinnostuksen laajemman kulttuurisen ilmiön analysointiin: oopiumin käyttöön muinaisessa Egyptissä kuninkaallisen piirin ulkopuolella. Tutkimuksessa verrataan tuloksia aiempiin analyyseihin alabasterimaljakoista ja kyproslaisista kannuista, jotka löydettiin vaatimattomasta haudasta Sedmentistä, Kairosta etelään. Tämä hauta, joka on peräisin Uuden valtakunnan ajalta (noin 1500–1100 eKr.), kuului todennäköisesti kauppiasperheelle.
Nämä esineet, jotka muistuttavat muodoltaan unikonsiementen koteloita, sisälsivät myös morfiinin, tebaïnin ja muiden oopiumiin liittyvien alkaloidien jäämiä. Vertaileva analyysi osoittaa, että näitä aineita esiintyi erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa, sekä eliitin että kansan keskuudessa, lähes tuhannen vuoden ajan. Tämä ei viittaa erilliseen tai symboliseen käyttöön, vaan pikemminkin jatkuvaan ja rakenteelliseen perinteeseen.
Muinaisissa lääketieteellisissä teksteissä, kuten Eberin papyruksessa tai Dioscorideen teoksissa, unikko mainitaan kasvien joukossa, joilla on rauhoittavia tai rituaalisia ominaisuuksia. Nämä lähteet vahvistavat oopiumin lääketieteellisen käytön. Viimeaikaiset löydöt viittaavat kuitenkin monimutkaisempiin mahdollisuuksiin, kuten aistilliseen nautintoon, uneen ja jopa muutettuihin tajunnan tiloihin.
Andrew J. Coo ehdottaa, että jotkut maljakot toimivat oopiumiin liittyvänä kulttuurisena merkkinä, kuten nykyajan vesipiippu. Tämän tyyppiset astiat tunnistettiin siis paitsi muodon perusteella myös niiden rituaaleissa tai jokapäiväisessä elämässä täyttämän tehtävän perusteella. Samanlaisten biomarkkerien toistuva esiintyminen eri yhteyksissä vahvistaa ajatusta standardoidusta sosiaalisesta käytännöstä, joka oli yleistä koko faaraoiden yhteiskunnassa.
Tutankhamonin haudan uudelleenarviointi
Tämän tutkimuksen tulokset kannustavat uudelleenarvioimaan egyptiläisen arkeologian merkittävän kokoelman: alabasteriastioita, jotka löydettiin Tutankhamonin haudasta (KV62). Vuoden 1922 kaivauksissa Howard Carter löysi useita kymmeniä astioita. Usein ne olivat täynnä ruskehtavaa, tahmeaa ainetta, jolla oli voimakas haju. Vuonna 1933 kemisti Alfred Lucas yritti analysoida niiden sisältöä. Hän tuli siihen tulokseen, että vain harvat niistä sisälsivät hajuvettä tai voiteita. Suurimman osan alkuperä jäi epäselväksi.
Nykyään tämä epävarmuus saa uuden merkityksen. Tutkijat huomauttavat, että juuri nämä ruukut olivat kohteena yhdessä muinaisessa ryöstössä. Lisäksi sisältö oli järjestelmällisesti kaavittu käsin. On epätodennäköistä, että pelkkä tuoksu olisi voinut kannustaa tällaiseen riskiin.
Muutama näistä käyttämättömistä ruukuista on edelleen säilytetty Suuressa Egyptin museossa. Uudelleen tutkimalla niitä nykyaikaisilla, tuhoamattomilla analyysimenetelmillä tutkijat voivat vahvistaa, että niiden sisällössä on opiaatteja. Tämän vahvistaminen mahdollistaa suoran yhteyden luomisen psykoaktiivisten aineiden ja kuninkaallisten hautajaisrituaalien välille. Oopium siis seurasi faaraota tuonpuoleisessa elämässä, mikä todistaa sen hengellisen ja kulttuurisen merkityksen.
Tämä hypoteesi murtaa vuosisatoja kestäneen tulkintojen rajoittuneisuuden. Se avaa tien hautausesineiden uuteen tulkintaan. Näin voidaan selvittää niiden todellinen tarkoitus, sisältö ja symbolinen merkitys tuon ajan uskomuksissa. Se vahvistaa myös, että orgaanisten jäännösten tutkiminen antaa tärkeän avaimen muinaisten sivilisaatioiden aineellisten ja henkisten käytäntöjen ymmärtämiseen.
