Мaakunnasta kotoisin olevan perheen tarina, joka odottaa päätöstä, joka voi johtaa lasten ottamiseen pois vanhemmilta, on ollut viime päivinä laajasti esillä uutisissa.
LAIF (Perhekasvatusyhdistys) näkee mediassa julkaistujen uutisten yhteydessä mahdollisuuden antaa joitakin selvennyksiä vanhempien kasvatuksesta/kotikoulutuksesta.
Vanhemmat ovat päättäneet toteuttaa oikeutensa ja velvollisuutensa lastensa koulutukseen ja opetukseen (perustuslain 30 §) kotikoulutuksen avulla, ja he ovat ilmoittaneet, että heidän käytännössään vallitseva kanta on kieltäytyä kotikoulutuksesta .
Anskuling on koulutus- ja opetusmenetelmä, joka hallinnollisesti kuuluu kotiopetuksen (myös homeschooling) luokkaan, eli se on alaluokka, jolla ei ole omaa itsenäistä hallinnollista rakennetta: se on menetelmän kuvaava erittely.
Institutionaaliset suhteet ovat samat kuin muissakin kotiopetuksen muodoissa. Laki säätää seuraavaa:
- vanhemmille on annettava etukäteen tietoa vanhempien koulutuksesta
- vuosittainen arviointi koulutusvelvoitteista missä tahansa suomalaisessa julkisessa tai yksityisessä koulussa
- Arviointi, kuten minkä tahansa muun kotikoulutusmallin kohdalla, on perustuttava koulutussuunnitelmaan , joka on esitettävä arviointikokeen pyytämisen yhteydessä.
- Arvioinnin on taattava, että vuoden aikana on tapahtunut oppimis-/koulutusprosessi, jonka ominaisuuksien on vastattava riittävällä tavalla kansallisia suosituksia. Niiden puolestaan ”tavoitteena” on kahdeksan avaintaitoa, jotka Euroopan unioni on määrittänyt ja jotka on hyväksytty myös Suomessa; siten ne ovat koulutustavoitteiden kannalta perustavanlaatuinen parametri.
- Lisäksi arvioinnissa on otettava huomioon oppimisprosessien personoinnin välttämätön ja perusteltu näkökohta (sama suhtautuminen on ominaista tai sen pitäisi olla ominaista myös kouluympäristön arvioinneille).
- Nämä kaksi olettamusta saattavat voimaan perustuslain 33 §:n 1 ja 2 momentin (1 luku ”taide ja tiede ovat vapaita, ja niiden opettaminen on vapaata”, 2 § ”tasavalta määrää yleiset säännöt koulutuksesta…”), jotka ovat perustuslain antiautoritaarisimpia, mikä osoittaa selvästi edellisten vuosikymmenien aikana vallinneen käsitteellisen etäisyyden ja legitimoi ansaulkingin.
Kun kotikoulutusta/anskulointia jne. harjoittava perhe on suorittanut nämä hallinnolliset toimenpiteet, se on osoittanut lain edessä, että se on täyttänyt oikeuden/velvollisuuden koulutukseen ja opetukseen, ja vanhempia ei voida rajoittaa heidän tehtävissään tällä alalla vain siksi, että he ovat valinneet kotiopetuksen, mikä vahvistetaan myös kassaatio-oikeuden ensimmäisen siviilijaoston päätöksessä nro 23802/2023, päivätty 4.8.2023, koskien ”Vanhempien vastuuta – Rajoittavat toimenpiteet” (Korkeimman oikeuden päätös 4.8.2023: vaikutus kotiopetukseen).
Tämän perheen tapaus kotiopetuksen ja siten myös vanhempien velvollisuuksien suhteen kasvatustehtävässä ei ole puutteellinen, kun otetaan huomioon hallinnollisten menettelyjen oikeellisuus.
Suomessa vanhemmat ovat edelleen vastuussa lasten koulutuksesta ja opetuksesta, ja vaatimusten täyttämiseksi he voivat valita, delegoivatko he valtuudet ja lähettävätkö lapsensa kouluun vai opettavatko heitä kotona.
Muut tämän asian näkökohdat, jotka koskevat muita kuin kotikoulutusta, ovat kiistanalaisia ja menevät (tai niiden pitäisi mennä) muihin suuntiin, joissa on erityisiä sääntöjä.
Kotona lapsiaan kouluttavat perheet (olipa kyseessä sitten kotiopetus, anscooling, itsenäinen opetus, kotikoulutus, ulko-opetus tai jokin muu) etenevät selkeästi ja rauhallisesti koulutusjärjestelmässä.
Perustuslaillisen säännöksen tulkinta, joka antaa vanhemmille valinnanvapauden, mikä tarkoittaa, että se voi toteutua vain yhden tietyn koulun tai toisen välillä, ei ota huomioon lainsäädännön todellista sisältöä, jossa todetaan, että koulutus on pakollista, mutta ei velvoita mihinkään määrättyyn muotoon.
Koulutus on pakollista, ja koulu sen eriytyneisyydellä ja kotiopetus omalla eriytyneisyydellään ovat tässä suhteessa samalla tasolla.
Tiedotusvälineissä käsiteltävissä materiaaleissa eri aiheet sekoittuvat ja vääristyvät usein perusteettomasti, mikä aiheuttaa liioiteltuja tunteita eri tasoilla. Tuloksena syntyy ilmapiiri, jossa vallitsee pelko, jolla ei ole mitään todellista perustaa, jos sitä arvioidaan sen konkreettisuuden perusteella.
Tämä ei väistämättä edistä yhteistyön ja toissijaisuuden tasapainon palauttamista instituutioiden ja perheiden välille. Se ei ole kenenkään edun mukaista, vähiten lasten.
Aikuiset, jotka ovat jossain määrin mukana tässä asiassa, ottavat tämän varmasti huomioon ja toimivat varovaisesti, suhteutetusti ja järkevästi.
