Psykologit väittävät, että se, miten auto tervehtii sinua kadun ylittäessäsi, on tiiviisti yhteydessä tiettyihin persoonallisuuden piirteisiin.

Psykologit

Hän ammentaa inspiraatiota monipuolisista suomalaisen elämän rytmeistä yhdistelemällä kaupunkimaisemia pehmeämpiin maaseutumotiiveihin. Hänen teoksensa painottuvat rauhalliseen havainnointiin, ympäristön ja tunteiden hienovaraisten muutosten seuraamiseen ilman, että hän takertuu tiettyihin tapahtumiin tai kokemuksiin.

Tämä nopea kädenliike kuljettajalle, joka on pysähtynyt suojatiellä, tuntuu arkipäiväiseltä, melkein automaattiselta. Psykologit väittävät, että se heijastaa erityistä mielentilaa, joka on muodostunut kiitollisuudesta, myötätunnosta ja hetken tietoisuudesta.

Psykologit väittävät, että se, miten auto tervehtii sinua kadun ylittäessäsi, on tiiviisti yhteydessä tiettyihin persoonallisuuden piirteisiin.

Pieni ele, joka kertoo paljon

Useimmat ihmiset ylittävät tien ajatellen uutisia, tulevaa tapaamista tai sitä, mitä valmistaa illalliseksi. Sitten kuljettaja jarruttaa, antaa sinulle merkin ylittää tie, ja sinä nostat kätesi kiitokseksi. Tämä vaihto kestää alle sekunnin, mutta sillä on sosiaalista ja emotionaalista merkitystä.

Näille jalankulkijoille tie ei ole vain taistelukenttä autojen ja jalankulkijoiden välillä. Se muuttuu yhteiseksi tilaksi, jossa kaikki ovat samaa mieltä ja tunnustavat toisensa. Tämä liike toimii kuin pieni sopimus: ”Sinä autoit minua; minä näen sinut; me molemmat olemme osa tätä”.

Sen sijaan, että näkisivät kuljettajat kasvottomina esteinä, nämä ihmiset ovat taipuvaisia näkemään heissä pieniä ponnisteluja tekeviä ihmisiä. Tämä ajattelutapa muokkaa heidän tulkintaansa monista jokapäiväisistä tilanteista, supermarketin jonoista ruuhkaisiin juniin.

Kiitollisuus suojatiellä ja sen takana oleva tiede

Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana kiitollisuuden tutkimus on kehittynyt nopeasti Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Tutkimukset yhdistävät jatkuvasti yksinkertaiset kiitollisuuden ilmaisut mielenterveyden parantumiseen, ihmissuhteiden vahvistumiseen ja jopa unen parantumiseen.

Kuinka kiitollisuus vaikuttaa aivoihin

Neurobiologit, jotka tutkivat kiitollisuutta aivoskannauksilla, havaitsevat jatkuvasti aivojen palkitsemiseen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvien alueiden aktivoitumista. Nämä alueet auttavat aivoja rekisteröimään turvallisuuden ja yhteyden tunteen, ei uhkaa.

  • Säännöllinen kiitollisuuden ilmaiseminen korreloi alhaisemman stressitason kanssa.
  • Ihmiset, jotka ilmaisevat kiitollisuutta useammin, ovat yleensä tyytyväisempiä elämäänsä.
  • Kiitollisuutta ilmentävä käyttäytyminen voi kannustaa prososiaalisiin tekoihin, kuten tuntemattomien auttamiseen.

Kun joku heiluttaa kättään autolle, kuljettaja vastaa usein nyökkäyksellä, kädenheilautuksella tai vain lyhyellä hymyllä. Molemmat osapuolet saavat pienen sosiaalisen palkkion, joka muistuttaa sitä, mitä ihmiset tuntevat, kun heille pidetään ovea auki tai annetaan mennä jonon ohi, kun lapsi itkee.

Tietoisuus keskellä tietä

Kättelevien on usein seurattava kuljettajan käyttäytymistä ja reagoitava nopeasti. Tämä tarkoittaa, että heidän on oltava tietoisia siitä, mitä ympärillä tapahtuu, eivätkä he voi olla täysin uppoutuneina puhelimiinsa tai ajatuksiinsa.

Tämä läsnäolo vastaa sitä, mitä psykologit kutsuvat ”tietoisuudeksi” – kykyä pysyä nykyhetkessä eikä ajelehtia automaattisten rutiinien mukana. Kadun ylittäminen muuttuu aktiiviseksi kokemukseksi: havainnoimiseksi, tulkitsemiseksi, reagoimiseksi.

Psykologit väittävät, että se, miten auto tervehtii sinua kadun ylittäessäsi, on tiiviisti yhteydessä tiettyihin persoonallisuuden piirteisiin.

Autopilotista tietoisuuteen

Nykyaikainen kaupunkielämä pakottaa monet meistä toimimaan autopilotilla. Poistumme jalkakäytävältä katsomatta ympärillemme, seuraamme joukkoa ja liikumme tottumuksen voimalla. Aalto keskeyttää tämän tilan.

Nostaakseen kätensä kiitokseksi jalankulkijan on:

  • Huomioitava kuljettajan päätös hidastaa vauhtia tai pysähtyä.
  • Arvostettava sitä merkkinä huolenpidosta ja yhteistyöstä.
  • Valittava ilmeinen, ystävällinen vastaus sen sijaan, että vain kävelisi pois.

Tämä nopea tapahtumaketju merkitsee siirtymistä ”Yritän vain ilmaista itseäni” -ajattelusta ”Me molemmat koordinoimme tätä hetkeä” -ajatteluun. Tämä lähes huomaamaton muutos liittyy läheisesti koetun stressin vähenemiseen, koska ihmiset, jotka tuntevat olevansa osallisia ympäristössään, tuntevat yleensä olevansa vähemmän avuttomia siinä.

Empatia ja kuljettajien piilevät kokemukset

Monet autoille vilkuttavat ovat itsekin istuneet ratissa. He tietävät, millaista on jarruttaa ajoissa, päästää joku ohitse ja saada vastineeksi joko hiljaisuutta tai kiitollinen ele.

Empatia saa ihmiset suhtautumaan viivästyksiin ja häiriöihin suopeammin. Sen sijaan, että he ajattelisivat: ”Autot eivät koskaan pysähdy minun takiani”, he huomaavat: ”Tämä kuljettaja teki vain jotain hieman hankalaa auttaakseen”. Tämä muutos on tärkeä päivittäisen hyvinvoinnin kannalta.

Psykologit kuvailevat empatiaa usein eräänlaisena voiteluaineena sosiaaliselle elämälle. Ilman sitä kaikki vuorovaikutus voi tuntua kilpailevien tarpeiden törmäykseltä. Sen avulla jopa stressaavissa tilanteissa, kuten ruuhka-aikana risteyksissä, syntyy mahdollisuuksia yhteistyöhön.

Kärsivällisyys kolmen sekunnin ikkunassa

Tämä ele ilmaisee myös kärsivällisyyttä. Ihminen pysähtyy hetkeksi ylittääkseen tien ja tervehtiäkseen kuljettajaa. Se vie vain sekunnin, mutta se on kuin merkki: ”En aio kiirehtiä turhaan”.

Liikenneolosuhteet palkitsevat harvoin kärsivällisyyttä. Liikennevalot, punaiset valot ja ruuhkat aiheuttavat ärtymystä. Ne, jotka päättävät hidastaa vauhtia vaikutuksen vuoksi, siirtävät tämän asenteen usein muihin elämänalueisiin.

Mitä tämä tapa kertoo maailmankatsomuksestasi

Psykologit, jotka tutkivat päivittäistä kohteliaisuutta, tarkkailevat usein ihmisten käyttäytymistä julkisilla paikoilla: käytävillä, jalkakäytävillä, busseissa, suojateillä. Nämä paikat osoittavat, miten suhtaudumme tuntemattomiin ihmisiin, kun kukaan ei maksa laskuja.

Havaittu käyttäytyminen Mahdollinen ajattelutapa

Heiluttaa kättään kiitokseksi, kun autot pysähtyvät. Näkee muiden ihmisten halukkuuden yhteistyöhön, arvostaa keskinäistä kunnioitusta.

Ylittää tien katsomatta kuljettajia. Pysyy omassa maailmassaan, keskittyy määränpäähänsä.

Aggressiiviset katseet tai eleet. Pitää liikennettä vihamielisenä, tuntee usein itsensä loukatuksi.

Mikään näistä malleista ei määritä persoonallisuutta kokonaan. Ihmiset muuttuvat mielialan, aikarajoitusten ja turvallisuusnäkökohtien mukaan. Kuitenkin viikkojen ja kuukausien aikana toistuvat eleet voivat paljastaa, millainen ihmisen käyttäytyminen voi olla oletusarvoisesti.

Ne, jotka heiluttavat kättään säännöllisesti, kuvailevat maailmaa usein ”ei ihanteelliseksi, mutta yleisesti ottaen hyväksyttäväksi”. Heidän toimintansa vastaa tätä näkemystä: he huomaavat kohteliaisuuden ja vastaavat siihen kohteliaisuudella.

Jos et koskaan heiluta kättäsi, mitä menetät?

Monet jalankulkijat kävelevät suoraan eteenpäin ilman liikennevalojen merkkiä. He eivät ole töykeitä, vaan vain hämmentyneitä, hajamielisiä tai luulevat, että kuljettajat eivät kiinnitä heihin huomiota.

Psykologisesta näkökulmasta he kuitenkin menettävät helpon tavan luoda positiivisia mikrointeraktioita. Ilman näitä hetkiä päivittäiset työmatkat voivat tuntua kylmemmiltä ja mekaanisemmilta.

Hiljainen ohitus on vain liikkeiden sarja; ohitus käden heilautuksella muuttuu tavalliseksi inhimilliseksi tapahtumaksi, vaikka se onkin merkityksetön.

Psykologit suosittelevat usein pienien kokeilujen tekemistä niille, jotka haluavat muuttaa tätä tapaa. Heiluttakaa viikon ajan kättä tai nyökätkää kuljettajille, jotka selvästi antavat teille tietä. Kiinnitä huomiota siihen, kuinka usein he vastaavat ja miltä sinusta tuntuu sen jälkeen. Tarkoitus ei ole olla kohtelias, vaan arvioida, vaikuttaako se mielialaasi tai läheisyyden tunteeseesi.

Milloin nyökkäys voi olla vaarallista tai ei-toivottavaa

Tilanne ei ole aina yksiselitteinen. Jalankulkijoiden käyttäytyminen riippuu paljolti paikallisesta liikenne kulttuurista. Joissakin kaupungeissa kuljettajat odottavat, että heille annetaan vinkkejä eleillä. Toisissa kaupungeissa nopeat käden liikkeet voivat hämmentää heitä tai tulla tulkituksi signaaliksi toiselle autolle.

Turvallisuus on tärkeintä. Jos nostettu käsi häiritsee sinua tarkkailemasta muita autoja tai polkupyöriä, keskity tielle. Jotkut pitävät lyhyestä nyökkäyksestä tai katsekontaktista enemmän kuin suurista eleistä.

Kulttuuriset normit vaikuttavat myös asiaan. Joissakin paikoissa kuljettajat voivat tulkita liian ilmeikkäät eleet ärsyttäviksi eikä kiitollisiksi. Huomaamattomat, rauhalliset eleet auttavat ehkäisemään väärinkäsityksiä.

Muutetaan tapa päivittäiseksi mielen virkistämiseksi

Tämä helppo käden ele voi olla paitsi etiketin merkki, myös merkki hermoston palautumisesta keskellä kiireistä päivää.

Kaupunkistressin parissa työskentelevät psykologit suosittelevat usein tietoisia toimia nykyisten tapojesi lisäksi. Kadun ylittäminen on hyvä valinta, koska useimmat ihmiset tekevät sen useita kertoja päivässä. Voit käyttää jokaista turvallista ylityspaikkaa turvallisesti:

  • Kiinnittäisin huomiota kehooni: hartioihin, hengitykseen, leuan jännitykseen.
  • Kiinnitä erityistä huomiota pysähtyneeseen kuljettajaan, jos sellainen on.
  • Käytä kättelyä lyhyenä kiitoksen eleenä, ei vain tapana.

Ajan myötä tällaiset mikrotauot voivat auttaa selviytymään jatkuvan kiireen tunteesta. Ne eivät ratkaise ruuhkia tai suurta kuormitusta, mutta ne korjaavat aivojen toimintaa tällaisissa tilanteissa.

Psykologit väittävät, että se, miten auto tervehtii sinua kadun ylittäessäsi, on tiiviisti yhteydessä tiettyihin persoonallisuuden piirteisiin.

Ylityspaikan ulkopuolella: muut pienet rituaalit, jotka muuttavat tunteitasi

Ihmiset, jotka kokevat usein halua vilkuttaa autoille , osoittavat usein samanlaista käyttäytymistä myös muissa paikoissa. He voivat kiittää bussinkuljettajia, nyökätä hidastaville pyöräilijöille tai ilmaista kiitollisuutta, kun joku pitää hissin ovea auki.

Nämä toimet toimivat ankkureina yksilöllisille suhteille päivän aikana. Jokainen lyhyt hetki kertoo aivoille: ”Tämä on yhteistyötä”. Monille tämä auttaa pääsemään eroon tunteesta, että nykyajan elämä on kilpailua.

Jos haluat ottaa tämän osaksi jokapäiväistä elämääsi, kokeile seuraavaa:

  • Ilmaise kiitollisuutesi, kun joku antaa sinun liittyä liikennevirtaan.
  • Tervehdi ystävällisesti pyöräilijöitä, jotka antavat sinulle tietä yhteisillä poluilla.
  • Pidä katsekontaktia ja nyökkää, kun ihmiset muuttavat vauhtia vilkkailla paikoilla.

Mikään näistä eleistä ei vaadi äänekkäitä sanoja tai ystävällisyyden osoittamista. Ne perustuvat yksinkertaiseen tunnistamiseen: sinä huomasit minut, minä huomasin sinut.

Psykologia ei väitä, että autojen tervehtiminen poistaa maagisesti ahdistuksen tai kaupungin hälinän. Tämä tapa viittaa kuitenkin laajempaan elämäntapaan: kykyyn elää hetkessä, tehdä yhteistyötä ja osoittaa hieman enemmän kärsivällisyyttä kuin ympäristö vaatii. Niille, jotka harjoittavat tätä tapaa, kaupunki ei ole kilpailu, vaan yhteinen projekti, jossa kaikki tehdään askel askeleelta.