Tutkimus osoittaa, että Egyptin pyramidit on rakennettu aiemmin luultua edistyneemmillä tekniikoilla.
Majesteettiset Egyptin pyramidit ovat olleet vuosisatojen ajan ehtymätön ihmeiden ja mysteerien lähde. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin paljastaneet yllättäviä yksityiskohtia niiden rakentamisesta ja korostaneet veden kekseliästä käyttöä tässä prosessissa.
Uraauurtava tutkimus viittaa siihen, että ainakin yksi näistä monumentaalisista rakennelmista on rakennettu käyttämällä paljon edistyneempiä tekniikoita kuin aiemmin on oletettu. 5. elokuuta PLOS ONE -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa väitetään, että kuuluisa 4500 vuotta vanha Djoserin porraspyramidi rakennettiin käyttämällä vallankumouksellista hydraulista järjestelmää.
Viime aikoihin asti vallitsevana teoriana oli, että pyramidi rakennettiin käyttämällä ramppeja ja vipuja. Kuitenkin viimeisin analyysi, jonka on tehnyt Xavier Landro CEA:n paleoteknisestä instituutista Suomessa, viittaa siihen, että muinaiset egyptiläiset käyttivät läheisiä vesikanavia nostomekanismien käyttämiseen. Tutkimuksen mukaan vesi johdettiin kahteen pyramidin sisällä sijaitsevaan kaivoon, jotka aktivoivat kellukejärjestelmän, jonka avulla rakennuksen rakentamiseen tarvittavat raskaat kiviharkot voitiin nostaa ja laskea.
Tämä löytö muuttaa käsitystämme muinaisen Egyptin insinööritaidosta ja korostaa sen kykyä käyttää luonnonvaroja poikkeuksellisilla tavoilla.
”Muinaiset egyptiläiset ovat tunnettuja innovatiivisesta ja taitavasta hydrauliikan käytöstä, jossa kanavia käytettiin sekä kasteluun että valtavien kivien kuljettamiseen proomuilla”, tutkijat huomauttavat. ”Tämä tutkimus avaa uuden suunnan tutkimukselle: hydraulisen energian potentiaalinen käyttö faaraoiden rakentamien vaikuttavien rakennelmien rakentamisessa.”
Sakkaran porraspyramidi, joka rakennettiin arviolta noin 2680 eKr. osana kolmannen dynastian faarao Djoserin hautakompleksia, on edelleen kiistanalainen sen tarkkojen rakennusmenetelmien osalta. Lukuisista esitetyistä teorioista huolimatta muinaisten egyptiläisten käyttämä todellinen tekniikka on edelleen salaisuus.
Landro ja hänen tiiminsä väittävät, että lähellä sijaitseva ja aiemmin selittämätön rakenne, joka tunnetaan nimellä Gisir el-Mudirin aita, oli itse asiassa ”säätelevä pato”, jota käytettiin veden ja sedimentin pidättämiseen.
Lisäksi he olettavat, että joukko maaperään kaivettuja osastoja pyramidin edessä saattoi toimia veden suodatusjärjestelmänä. Tämä järjestelmä mahdollisti sedimentin laskeutumisen veden virratessa jokaisen seuraavan osaston läpi.
Täältä vesi pääsi pyramidin kanaviin, jossa paine nosti rakennuspalikat rakennelman yläkerroksiin sisäkanavan kautta prosessissa, joka tunnetaan nimellä ”vulkaaninen” rakentaminen.
Vaikka kirjoittajat väittävät, että ”porraspyramidin sisäinen arkkitehtuuri vastaa aiemmin dokumentoimatonta hydraulista nostolaitetta”, he myöntävät, että tämän teorian vahvistamiseksi tarvitaan lisätutkimuksia.
Nyt he yrittävät selvittää, kuinka vesi saattoi virrata kanavissa ja kuinka paljon vettä oli saatavilla alueella tuhansia vuosia sitten.
He myöntävät kuitenkin, että vaikka pyramidin rakentamista saatettiin helpottaa myös muilla rakenteilla, kuten luiskilla, hydraulinen nostojärjestelmä olisi voinut täydentää prosessia, jos veden saatavuus olisi sen sallinut.
He korostavat, että heidän tutkimuksensa, joka tehtiin yhteistyössä ”useiden kansallisten laboratorioiden” kanssa, johti padon, vedenpuhdistamon ja hydraulisen nostolaitteen löytämiseen, jotka olivat avainasemassa Sakkaran porraspyramidin rakentamisessa.
He päättelevät: ”Tämä työ avaa uuden tutkimussuunnan tiedeyhteisölle: hydraulisen energian käyttö Egyptin pyramidien rakentamisessa”.
