Ryhmä suomalaisia tutkijoita kehittää synteettistä aivokudosta sairauksien tutkimiseen ilman eläimiä.
Vuosikymmenten ajan laboratorioissa on käytetty hiiriä ja rottia ihmisen aivojen toiminnan tutkimiseen.
Todellisuudessa kuitenkin yli 90 % eläimillä tehokkaiksi osoittautuneista lääkkeistä osoittautuu tehottomiksi, kun ne saavuttavat kliinisen testausvaiheen.
Tulevaisuus ilman eläinkokeita
Tiede tarvitsi yllättävän käänteen, ja sellainen tapahtui juuri Suomessa, jossa tutkijaryhmä loi keinotekoisen aivokudoksen, joka pystyy jäljittelemään aivojen toiminnallisia prosesseja.
Vallankumouksellisuus ei piile vain siinä, että tämä kudos käyttäytyy kuin aivot, vaan myös siinä, että se tekee niin ilman eläinperäisten materiaalien käyttöä.
Kyseessä on synteettinen matriisi, joka on luotu polymeereistä, jotka on muunnettu huokoiseksi verkostoksi, joka mahdollistaa kantasolujen kasvun ja yhdistymisen toimiviksi hermoverkostoiksi.
Toisin sanoen: ”aivokudos”, jota voidaan käyttää neurologisten sairauksien tutkimiseen tarkemmin ja ilman tarvetta tehdä eläinkokeita.
Tämä uusi kudos avaa valtavia mahdollisuuksia, koska se voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin Alzheimerin tautia, aivohalvausta ja päävammoja.
Se mahdollistaa myös lääkkeiden testaamisen suoraan malleilla, jotka ovat mahdollisimman lähellä ihmisen todellisuutta, ja jopa hoidon räätälöimisen kunkin potilaan erityispiirteiden mukaan.
Tämän uuden välineen ilmaantuminen on kuitenkin herättänyt paljon kysymyksiä tiedemaailmassa: voiko se korvata eläimet kokonaan tutkimuksissa?
Asiantuntijat ovat varovaisia ja puhuvatkin vähentämisestä ja parantamisesta, eivät täydellisestä korvaamisesta.
Toistaiseksi on vielä mahdotonta jäljitellä 100-prosenttisesti ihmisen aivojen monimutkaisuutta, mutta jokainen askel tähän suuntaan tarkoittaa vähemmän kärsimystä eläimille ja suurempaa tieteellistä tarkkuutta.
Hanke on osa vieläkin kunnianhimoisempaa suunnitelmaa, koska se ei rajoitu pelkästään ihmisen aivojen kopioimiseen, vaan pyrkii menemään pidemmälle.
Tämä uusi suunnitelma tunnetaan nimellä ”Keho sirulla” – synteettisten kudosten verkosto, joka koostuu erilaisista elimistä: aivoista, maksasta, sydämestä, munuaisista ja keuhkoista, jotka pystyvät kommunikoimaan keskenään kuten ihmiskeho.
Tämä mahdollistaisi monimutkaisten sairauksien, kuten sepsiksen tai metastaattisen syövän, tutkimisen ilman tarvetta käyttää eläinmalleja.
